Tammisen blogi

Blogi

Hyvä ruoka on täynnä tunnetta

Jani Kinnunen, Sivumaku

Vieraskynänä Sivumaku-blogin Jani Kinnunen

Kiinnostukseni ruokaan heräsi kunnolla saatuani kaupunkilehden toimittajapestin mukana toimen ravintola-arvostelijana. Vuosi oli 2000. En ollut pätevä, mutta erittäin motivoitunut. Tavattuani tulevan vaimoni, nousi ruoanlaitto seuraavalle tasolle. Kun Facebook-feedini alkoi täyttyä ruokakuvista, sain kavereilta yhtä paljon kritiikkiä kuin reseptipyyntöjäkin. Vaimo kertoi perustavansa ruokablogin. Halusin mukaan. Yhteistä linjaa ei löytynyt, joten molemmat aloittivat omansa. Halusin julistaa ruokavallankumousta. Hehkuttaa hyvän ruoan ilosanomaa. Potkia nilkoille sitä pilaavia tekijöitä. Aiheuttaa annoskateutta ja -ihailua, mutta myös herättää ajateltavaa ja sen kautta väkisinkin vastakritiikkiä. Oppia ruoasta lisää. Kokeilla, mihin rahkeet riittävät. Paloin halusta päästä kirjoittamaan. Ajatuksella, muutakin kuin reseptejä. Katsoa, vastaako huutoon kukaan. Syntyi Sivumaku.

Ruoka, tässä ja nyt. Ja muutaman tunnin päästä uudestaan.

Ruoka on varmasti maailman ristiriitaisin aihe. Makuasioiden lisäksi se vaikuttaa vahvasti uskontoihin, talouteen, politiikkaan, ympäristöön ja ennen kaikkea ihmisten terveyteen, elämänarvoihin ja -laatuun. Joka päivä, monta kertaa. En voisi keksiä herkullisempaa ja ehtymättömämpää kohdetta antaa vapaa-aikaani, ajatuksiani, rahojani ja palan sieluani kuin hyvän, oikean ruoan puolestapuhuminen. Ruoka on rajaton.

Kohti maukkaampaa arkea

Sivumaku on kuvaus matkastani ruokamaailman aarteisiin. Jakamani reseptit ovat suurimmaksi osaksi ruokia, jotka olen tehnyt ensimmäistä kertaa. Taustalla on kuitenkin paljon työtä. Reseptiikkani syntyy enimmäkseen niin, että haluan tehdä tietyn tyyppisen annoksen ja alan selvittää, miten sen tai sen tyyppisen muut tekevät. Kerään vinkkejä ja reseptejä yhteen ja yritän löytää yhteisiä tekijöitä. Löydettyäni ne, mietin, miten hahmotan annoksen olemusta. Mitkä osaset ovat oleellisia, mitkä kokin näkemyksen mukaisia? Voiko jossain oikoa tai tehdä joku asia paremmin? Mitä voisin tuoda annokseen itse mukaan? Voisiko jotain oleellistakin muuttaa? Epäonnistun ruoanlaitossa turhankin harvoin. Etenen oppimisessani varovasti. Ei ole kiire. En tosin haluakaan, että Sivumaun reseptit kulkevat vaativampaan suuntaan oman osaamisen kasvaessa. Päinvastoin. Yritän muistuttaa itseäni kaiken aikaa, että arvokkainta sisältöä ovat arkeen sopivat ja helpot reseptit. Tarkoitus ei ole saada ihmisiä tekemään mahdollisimman hyvää ruokaa vaan ylipäätään tekemään ruokaa itse. Kun muutin parikymppisenä kotoa, soitin pikkusiskolle ja kysyin, miten pastaa keitetään. Haluan olla esimerkkinä, että kuka tahansa voi tehdä erinomaista ruokaa ilman paineita. Haluan tarjota mahdollisuuden löytää hyvältä kuulostava resepti, joka on tehty sellaisena ensimmäistä kertaa ja onnistuttu. Tai sitten hiottu viimeiseen asti, jotta muiden ei tarvitse kuin nauttia lopputuloksesta. Kannustaa ennakkoluulottomuuteen, kaataa ajatusaitoja. Oppia nauttimaan ruoasta. Pysähtyä sen ääreen. Ajatella sitä. Arvostaa sitä.

Haasteet kehiin

Haastettuani blogin alkumetreillä suuria pikaruokajättejä huomasin, että pienikin blogi voi vaikuttaa. Etenkin Facebook tarjosi demokraattisen alustan, jossa kuka tahansa pääsi haastamaan julkisesti ruokajättejä, jotka kompastelivat avoimuustrendin ensiaalloissa. Markkinoinnin suunnittelijana ymmärsin, miten yritysten viestintäkoneisto toimii ja miten voin käyttää niiden heikkoutta hyväkseni. Meitä kuunnellaan, koska jokaisen yrityksen tulevaisuus on kuluttajien hallussa. Syteen tai saveen, me päätämme. Sain toimintaani hurjasti tukea ja blogi päämäärää. Motivaatio kasvoi ja kirjoittamisen aihepiiri monipuolistui. Aloin haastaa myös ihmisten toimintatapoja, arjen pieniä valintoja. Niitä pieniä virtoja, jotka lisäävät loppupäässä valtavasti joko hyvinvointia tai kurjuutta. Sinä päätät kumpaa.

Haluni ymmärtää ruokaa vei minut maailmaan, jossa en olisi voinut kymmenen vuotta sitten kuvitellakaan olevani, siirtolapuutarhaan. Vaimo sinne hinkui ja minä ihmettelin. Kun tilaisuus mökkipalstaan tarjoutui, oli siihen tartuttava kiinni. Vaimo haaveksi vehreästä romantiikasta, minä itsekasvatetusta ruoasta. En voi kuvailla hämmennyksen, ihmettelyn, pelon, ylpeyden ja kaitsemisen tunteita, joita oma kasvimaa tuo mukanaan. Kun on hämmästellyt viikkoja ja kuukausia kasvien versoamista ja maistanut niiden hedelmää, ymmärtää, mikä vaiva ja taito kaiken ruoan tuottamisen takaa löytyy. Ja miten rakkaudella tuotettu raaka-aine poikkeaa bulkista. Mukana on maun lisäksi tunnetta, mutta niin ruoassa kuuluu ollakin. Hyvällä raaka-aineella on tarina, joka tuo oman mausteensa annokseen. Tarina tuo makuun syvyyttä, vaikka se ei sitä kaipaisikaan. Sen tuntee ruokaa tehdessä. Haistaa hämmentäessä. Näkee lautasella. Kun tietää, miten hyvä ruoka syntyy, osaa arvostaa sen tekijöitä alkulähteille asti. Panostamalla kotimaiseen laatuun saa kaupan päälle valtavasti. Makua, hyvää oloa sekä hyvää mieltä unohtamatta erityiskiitosta ruokaseurueelta ja suomalaisilta tuottajilta. Ruoka näkyy kaikessa. Syödään elämämme paremmaksi.