Tammisen blogi

Blogi

Vapaana kasvaneet

Ostaisitko mieluiten vapaana kasvaneen naudan lihaa? Näetkö mielessäsi suomalaisen perinnemaiseman, jossa karja kirmaa niityillä ja metsissä, Mansikki kurkkii männynrungon takaa ja nätti neito nauttii eväsleipiä auringonpaisteessa?

Taidat nähdä harhoja. Niitä harhoja, joihin markkinoinnilla päästään, kun yhteiskunta on siirtynyt kaupunkeihin ja suurin osa kansasta on erkaantunut alkutuotannosta. Ei nimittäin taida olla kasvattajaa, joka olisi valmis riskeeraamaan oman karjansa hyvinvoinnin päästämällä sen vapaaksi. Mistä se edes löytäisi ruokaa itselleen, tuo aikojen saatossa jalostettu?

Vapaana kasvaneella karjalla oikeasti tarkoitetaan  tietysti sitä, että eläin ei ole sidottu parteen. Nyt, kun eläin on narustaan armollisesti vapautettu, se elää juhlallisesti vapaana. Laji, jota ei ole koskaan tarkoitettu seisomaan lyhyeen liekaan kytkettynä. Jos kuluttaja muita mielikuvia assosioi, minkäs me sille teemme.

Nykyinen ihmisen kanssa elämään jalostunut lihantuotantoeläin tarvitsee ympäristön huolenpitoa, sairauksien hoitoa ja sille suunniteltua ravintoa, jotta se voi hyvin. Samalla sen täytyy saada toteuttaa lajille tyypillisiä käyttäytymismalleja, joita ihminen ei ole saanut kitkettyä, vaikka olisi halunnutkin. Se on laumaeläin, jonka pitää saada seurata johtajaa ja kyhnyttää kylkeä toisen kaltaisensa kanssa. Sen pitää voida elää ulkona. Sen pitää pystyä seisomaan ja kävelemään pehmeällä alustalla, jolla kävelyyn nämä nautamme ovat tottuneet. Ritilöitä ei luonnosta löydy.

Paras kasvuympäristö tämän kaiken risteyksessä on keväästä syksyyn laidun – aidattuna – ja talvella kuivikepohjainen kylmäpihatto, joka on ulkona, mutta josta löytyy tarvittaessa tuulensuojaa. Tämä kasvatustapa kestää kriittisen tarkastelun naudan ensimmäisestä hetkestä viimeiseen. Kutsumme sitä lajityypilliseksi kasvatustavaksi. Mielikuvallisesti ansiokkaat sievät paimentytöt puuttuvat, mutta faktaa ja oikeaa vastuullisuutta löytyy. Lähimmäksi mielikuvia pääsee se lauma, jolla on kesätyö luonnonsuojelualueiden maisemointiosastolla. Mutta niitäkin ihminen ohjailee ja talveksi sekin lauma palaa pihattoonsa.

En minä markkinointia halveksu, päin vastoin. Täytyyhän yrityksen tuotteineen jollain lailla erottua muusta massasta. Mutta kun tuo kuluttaja alkaa olla aika tarkka kaveri ja tylsä totuudessa pysyminen on yhä useammin kovaa valuuttaa. Niinpä sanon: Tammisen Rotukarja kasvatetaan lajityypillisessä ympäristössä, olki- tai turvepohjaisissa pihatoissa ja aidatuilla laitumilla. Lauma tarvitsee ihmisen huolenpitoa ja sille suunniteltua ravintoa, jotta se elää hyvän elämän. Siksi se ei ole vapaana mäntymetsässä nyhtämässä ravinnokseen kaarnaa ja heinää.

– Pasi T